Nayar käsittelee Intialaisen HCL Techonologiesin muodonmuutosta, jossa hän oli toimitusjohtajana. Maailmaa muuttuu, dinosaurukset kuolee jne. ja suurilla IT-firmoilla oli kovat ajat. Lääkkeeksi Nayar otti radikaalin osallistamisen ja työntekijöiden laittamisen etusijalle. Kirjassa Nayar kertoo oman tarinansa toimitusjohtajakautensa alussa ja esittelee nipun käytännön keinoja, joilla HCLT:ssä alettiin sopeutua muutoksiin. Konkreettiset esimerkit eivät lopulta ole hirvittävän mielenkiintoisia tai se kirjan oleellinen osuus. Innostaminen ja perusajatuksen esitteleminen ovat ehkä se tärkeämpi anti. Tähän Nayarin valitsema omaelämäkerrallinen kerrontatyyli sopiikin mainiosti.

Käytännön nikseistä nostan kuitenkin erikseen esiin Nayarin oivalluksen siitä, että läsnäolo on tärkeää. Suuren osan kirjasta hän vain reissaa ympäri maailmaa tapaamassa HCLT:n työntekijöitä: matkustamista, keskustelua, jatkuvia tapaamisia ja yhä uusia tilaisuuksia, joissa toimitusjohtaja vastaa kysymyksiin ja kertoo näkemyksistään. Tätä voisi ehkä kutsua joksikin globaaliksi versioksi Management By Wandering Aroundista.

Omankin kokemukseni mukaan läsnäolo on äärimmäisen tärkeää. Sähköpostilla on uskomattoman vaikea rakentaa luottamusta tai realistista kuvaa tilanteesta. Nämä taas ovat ehdottoman välttämättömiä, jos tarkoitus on esimerkiksi kehittää toimintaa. Vaikka konsultti olisi kuinka järkyttävän fiksu ja visionäärinen tahansa, on sata sähköpostia ja käsi postilaatikosta -menetelmä todella vaikea tapa saada aikaan järkeviä muutoksia.

Työntekijöiden laittaminen etusijalle on yleisesti näitä nerokkaita, mutta uskomattoman vaikeita ideoita. Dilemma on sama kuin kuntapäättäjällä, joka tietää nuorisotyöhön sijoittamisen säästävän miljoonia euroja pitkällä tähtäimellä, mutta näkyvän budjetissa pelkkinä kuluina. Vähän samalla tavalla työntekijöiden laittaminen etusijalle on uutena muutoksena pelkkä riski tai jokainen työhyvinvointiin sijoitettu euro (jonka voi saada jopa kuusinkertaisena takaisin) on tällä hetkellä vain menetetty euro.

Gustav von Hertzeniä mukaillen ovat luottamus ja sitoutuminen yrityksen ainoat todelliset resurssit. Rahaa, työkaluja tai ideoita saa aina hankittua. Yhdentekevää! Luottamus on ainoa asia, jota sijoittajilta ei voi saada ja jonka häviäminen on yritykselle aina kohtalokasta.

Nayarin kirja on yksi vastaus tähän luonnonlakiin mukautumisesta: jopa asiakkaa ovat toisarvoisia siihen nähden, että työntekijät voivat hyvin.