Seuraavaksi käsittelyssä Martin S. Bresslerin (Southeastern Oklahoma State University) selvitys Building the winning organization through high-impact hiring. Bressler aloittaa listaamalla rekrytoinnista vähän kannustavia tutkimustuloksia: vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa 69 prosenttia työnantajista vastasi, että kuluneen vuoden aikana tehty huono rekrytointi oli haitannut heidän toimintaansa. Vuonna 2007 oli todettu, että 75 prosentilla rekrytointeja hoitavista esimiehistä tai liikeenomistajista ei ole käytännössä mitään koulutusta rekrytointiin. Lisäksi muistetaan mainita Harvard Business Review'n tulos, että jopa 80 prosenttia henkilöstön vaihtuvuudesta voidaan laskea johtuvan huonoista rekrytointipäätöksistä.

Bressler jatkaa ilahduttavan pessimistisellä linjalla tämän jälkeenkin. Ensimmäisenä saavat kuulla kunniansa CV:t, joiden arviointiin esimerkiksi hakijan viehättävyys vaikutti huolestuttavan paljon. Kyselyssä (2008) todettiin myös, että lähes 43 prosenttia CV:stä sisälsivät jo lähtökohtaisesti virheitä tai kaunisteluja. Seuraavaksi osansa saavat työhaastettelut, joista mainitaan vuonna 2012 tehty tutkimus, jonka mukaan huonosti hoidettu työhaastattelu voi olla itse asiassa puhdasta arpomista huonompi tapa valita työntekijä hakijoiden joukosta. Personaallisuustestit sinällään todettiin ihan toimivaksi osaksi valintaprosessia, mutta niidenkään painoarvoa ei sopinut korostaa liikaa. American Psychological Association oli kuitenkin todennut testien markkinoista, että monien persoonallisuustestien luotettavuudesta ei ole mitään muuta näyttöä kuin niitä järjestävän tahon vakuuttelut.

Irtofaktoina kerrotaan vielä tutkimuksesta, jossa oli laskettu että 10 % parannus hakijoiden arvioinnissa voisi suuren yrityksen tapauksessa lisätä markkina-arvoa 30-40 prosentilla. Tämän kaiken jälkeen olisikin mainiota päästä lukemaan, miten nämä sudenkuopat vältetään ja miten hyviä rekrytointeja kannattaa tehdä. Valitettavasti tässä vaiheessa selvitys oikeastaan jo loppuu ja Bressler toteaa, että kylläpäs hyvä rekrytointi on tärkeää. 

Lukijana jää polkemaan ilmaa kuin Kelju K. Kojootti, maan hävittyä yllättäen jalkojen alta.

Toimikoot tämä siis lähinnä kannustuksena tutustua aiheeseen muuten ja vaikka lukea muut Rekrytoinnin ABC:n osat. Inhimillisesti ja taloudellisesti erinomaisen tärkeistä asioista on kyse, jotka ansaitsevat aikaa ja eforttia.