Työelämän puolella näkemäni koulutukset jakautuvat karkeasti kahteen päähaaraan. Toisessa ääripäässä ovat viranomaisten järjestämät kuivat luennot, joissa opitaan. Toisessa päässä taas ovat Sarasvuo-tyyppiset hurmoshenkiset tilaisuudet, joissa innostutaan.

Viranomaisten (ja viranomaisia muistuttavien tahojen) järjestämät koulutukset ovat asiantuntevia, pitkiä ja tylsiä. Tarkoituksena on saada siirrettyä mahdollisimman paljon tietoa osallistujille, jotta nämä eivät sitten mokaa työsuojelusuunnitelman tekemistä tai irtisano ketään laittomasti. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) järjestämät koulutukset ovat hyvä esimerkki tällaisista koulutuksista. Erittäin laadukkaita ja asiantuntevia, mutta kieltämättä aika värittömiä.

Koulutuksen ostaja maksaa lähinnä tiedosta, eikä elämyksistä. Jostain syystä tämä on käytännössä aina halvempaa. Huono puoli on se, että nämä koulutukset toki edellyttävät että joku työntekijä on irrotettavissa kolmeksi päiväksi luokkahuoneeseen katsomaan 400 Powerpoint-kalvoa.

Innostuskoulutusten hinta taas muodostuu lähinnä kouluttajan brändin perusteella. Tärkeiden ihmisten aika on kallista, joten heidän vetämänsä koulutukset ovat kalliimpia. Tärkeät ihmiset ovat kieltämättä usein myös hyviä ja innostavia puhujia, joten jos koulutuksesta on lähdetty hakemaan hyvää meininkiä, muodostuu hinta siis ihan oikeista asioista. Se nyt vain on hienoa päästä näkemään Tami läheltä.

Pitkillä ja tylsillä kursseilla istuvat usein ihmiset, joiden oma aika ei ole vielä kauhean kallista. Organisaatioon tarvitaan paljon perustietoa jostain aiheesta, joten joku lähetetään pitkään koulutukseen sitä keräämään. Saattaa kuulostaa sekä pitkiä koulutuksia että niiden kävijoitä väheksyvältä, mikä ei kuitenkaan ole varsinaisesti tarkoitus. Kyse on usein tärkeistä asioista, joiden oppiminen luennolla on lopulta tehokas tapa.

Kalliilla innostusluennoilla ovat taas usein ihmiset, jotka osaavat jo aika paljon, mutta kaipaavat jotain irtiottoa arjesta tai potkua alkaa nyt lopulta puskea sitä Lean-muutosta läpi organisaatiosta. Jos joku erityisen innostava lause innostaa muutenkin fiksun asiantuntijan tarttumaan härkää sarvista tai auttaa häntä ratkaisemaan jonkun liiketoiminnan kannalta olennaisen ongelman, on koulutus ollut ehdottomasti (korkean) hintansa väärti.

Ratkaisukeskeiset koulutukset

Olen aikoinaan itse yrittänyt laatia ratkaisukeskeisiä koulutuksia, joka tähtäisi kolmanteen maaliin. Tarkoituksena olisi ratkaista joku yrityksen konkreettinen pulma mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkkinä työsuojelun hoitaminen kuntoon. Muutaman tunnin koulutuksessa olisi käyty läpi kaikista oleellisin tieto työsuojelusta ja jaettu käteen tarpeellinen materiaali ja ohjeet, joilla työnantajan työsuojeluvelvoitteet voisi laittaa kuntoon kerralla. Yrittäjän tarvitsisi varata vain muutama tunti työpajatyyppiseen työskentelyyn, eikä istua kolmea päivää perinpohjaisella kurssilla aiheesta, josta ei kuitenkaan jää käteen mitään konkreettista.

Ikävästi vain työllistyin kokopäiväisesti ennen kuin pääsin markkinoimaan koulutuksia, joten tämä idea jäi vielä tällä erää kokeilematta. Törmääkö tällaisiin koulutuksiin usein?

Mihin koulutusta kannattaa käyttää?

Itse käyttäisin ostokoulutusta lähinnä joko:

1. uusien työntekijöiden perehdyttämiseen johonkin uuteen asiaan
2. raskaan sarjan tekijöiden innostamiseen, kannustamiseen ja palkitsemiseen

Jos haluaisin varmistaa, että joku oppii jotain, en välttämättä käyttäisi koulutusta. Mentorointi- tai verkostoitumisjärjestelyt tai jopa vaikka vain työajalla kirjan lukeminen ja aiheesta esityksen laatiminen muulle porukalle voisivat olla paljon tehokkaampia tapoja ottaa haltuun uusia taitoja tai syventää vanhoja.

Tässä on kuitenkin muistettava, että perehdyttäminen ja innostaminen ovat työelämän ehkä tärkeimpiä haasteita. Tämä ei siis ole mikään koulutuksien vastainen kirjoitus. Oppiminen on minun kokemukseni mukaan ostokoulutuksissa kuitenkin ehkä lähinnä vain se ylimääräinen bonus.